Kuva: Aura Saarikoski /Partuuna
Partuunan hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 2011-2018 ja kunniapuheenjohtaja 2018.
KIRJAILIJA Tuula Saarikoski (o.s. Unkari) kuoli Helsingissä 15. heinäkuuta 2021. Hän oli 84-vuotias, syntynyt Viipurissa 27. joulukuuta 1936.
Kesäkuussa 1944 evakuoitu perhe asettui asumaan isän Paavo W. Unkarin kotikaupunkiin Helsinkiin, Kalevankadulle. Tuula kävi koulua Tyttönormaalilyseossa ja seurusteli Etelä-Helsingin ja Johanneksen seurakunnan nuorten piireissä, joissa hän pian tutustui lahjakkaana ja erikoisena tunnettuun nuoreen Pentti Saarikoskeen.
Avioliittoon (1958–1964) syntyi kaksi lasta, Helena ja Juri, joiden yksinhuoltajana Tuula Saarikoski teki työuran toimittajana, kääntäjänä ja tiedottajana.
SAARIKOSKI aloitti kirjoittavana toimittajana vuonna 1963 perustetun Anna-lehden ensimmäisessä toimituksessa. Annan moderni, kansainvälisyyteen pyrkivä ja naisten asiaa ajava linja luontui hänelle. Annan jälkeen hän siirtyi Jaanaan, sieltä Kotilieteen ja lopulta monien hämmästykseksi Hymyyn. Väliin mahtuivat vuodet Marimekon tiedotuspäällikkönä.
Varsinkin Annassa ja Jaanassa työskenteli nuoria, innostuneita ja meneviä sinkkunaisia. Rauhallinen ja tyyni Tuula oli heitä useita vuosia vanhempi äiti-ihminen, jolla oli taito olla yhtaikaa läsnä ja poissa toimituksen päivittäisestä hälinästä.
1960- ja 1970-luvulla kutsuttiin koti täyteen kavereita sipulikeittopadan tai anjovispizzan ääreen. Niin teki myös Tuula Saarikoski. Klassiseksi on tullut hänen lauseensa poliisille, joka tuli naapureiden hälyttämänä paikalle. Saarikoski avasi kotinsa oven ja ilmoitti ylväästi poliisille, että hän pitää mieluummin ystävänsä kuin asuntonsa.
SAARIKOSKI jäi lehtityöstä vapaaksi kirjailijaksi ja kääntäjäksi. Ensimmäisen kirjan aihe oli kaikkien naistenlehtien suosikki, Marimekon Armi Ratia (Legenda jo eläessään, 1977). Saarikoski kirjoitti elämäkertateokset myös Ansa Ikosesta, Tauno Palosta, Tarmo Mannista ja Marjatta Leppäsestä.
Saarikoski osallistui buddhalaisuuden opetukseen ja initiaatioon ensimmäisen kerran vuonna 1977 tiibetiläisen opettajan Kalu Rinpochen vieraillessa Helsingissä. Vuonna 1981 Saarikoski kutsui Suomeen Italiassa asuvan tiibetiläisen opettajan professori Namkhai Norbun, josta tuli hänen pääopettajansa.
Hän asui vuodesta 1988 lähtien neljä vuotta Toscanassa Namkhai Norbun Dzogchen-yhteisön keskuksen lähellä, osallistui aktiivisesti keskuksen alkuvaiheiden toimintaan ja toimitti yhteisön The Mirror -lehteä. Käännöstyöt Suomeen jatkuivat muun muassa Umberto Econ ja Alberto Moravian romaanien suomennoksilla.
SAARIKOSKI kertoi kohtaamisistaan tiibetiläisten opettajien ja buddhalaisten opetusten kanssa kirjoissaan Tiikerin polulla ja Valon ydin sekä muistelmakirjassaan Kaaos ja kirkkaus. Hän suomensi keskeisiä tiibetiläisten opettajien kirjoja, kuten Sogyal Rinpochen kirjan Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, useita Dalai-laman kirjoja ja viimeiseksi ystävänsä Tenzin Wangyal Rinpochen neljä teosta.
Saarikoski oli perustamassa Suomalais-tiibetiläistä kulttuuriseuraa vuonna 1987 ja järjestämässä kolmea Dalai-laman Suomen vierailua vuosina 1988, 2006 ja 2011.
Hän oli Namkhai Norbun pienen suomalaisen yhteisön aktiivinen jäsen ja tukipilari aivan loppuun asti.
Helena Saarikoski
Elina Simonen
Harri Jäälinoja
Kirjoittajat ovat Tuula Saarikosken tytär, toimittajakollega ja ystävä.
(Tuulan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 6.8.2021.)
Tuula Saarikoski’s Obituary in The Mirror [melong.com], by the Finnish Gakyil, October 19, 2021.
Tuulan saatavilla olevia kirjoja ja käännöksiä voi ostaa Partuunan Kaupasta.