Päivi Ahonen

paiviahonen@gmail.com
Eteläinen Hesperiankatu 32 B 38, 00100 Helsinki
040 729 0220

Matkalla Bhutaniin -blogiini tästä!

Olen lähtenyt maailmalle nykyisin Ouluun kuuluvasta ex-Ylikiimingistä ja tullut kulkeneeksi siellä ja täällä. Kansakoulunopettajani lähetti minut Ouluun oppikouluun 10-vuotiaana ja siitä alkoi kiertelevä elämäni. Opiskelin kasvatustieteen maisteriksi Oulussa ja opinto-ohjaajaksi Jyväskylässä. Palvelin Suomen koululaitoksessa, Hämeenlinnassa ja Forssassa, opinto-ohjaajana seitsemän vuotta ja samalla tutkailin mahdollisuuksia tehdä jotain muuta työtä jossain kaukaisessa maassa ja kulttuurissa. Siskon tytär kutsuu minua seikkailijaksi, isävainajani mielestä olen maailmanparantaja. Ehkäpä olen molempia.

Lähdin Afrikkaan Sambiaan kahdeksi vuodeksi vuonna 1990, kulkeuduin Mongoliaan myös kahdeksi vuodeksi, Vietnamiin vuodeksi, Nepaliin kahteen otteeseen puoleksitoista ja Serbiaan myös puoleksitoista vuodeksi. Kaikissa maissa osallistuin suomalaisten tuella toteutettavaan kehitysyhteistyöhön. Vietnamissa tuettiin muun muassa pippurinviljelyä, joten olin päässyt sinne, missä pippuri kasvaa! Ensimmäiset kymmenen vuotta olin Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen hankkeissa, toiset kymmenen vuotta opetusalan hankkeissa erilaisten konsulttiyritysten kautta. Suomen koululaitoksen hyvä laatu ja maine takaavat sen, että on hienoa toimia Suomen ulkopuolella opetusalalla. Serbiassa Suomi oli kehittämässä maan opettajankoulutusta, Nepalissa olimme tukemassa äidinkielisen opetuksen kehittämistä.

Aloin kirjoittaa lehtijuttuja ja kolumneja heti ensimmäiseltä Sambian jaksolta. Kirjoittaminen on jatkunut aina kun vieraissa maissa ilmaantuu kiinnostavaa ”raportoitavaa”. Nepalista kirjoitin säännöllisesti yli vuoden ajan nettikolumneja Kepan verkkojulkaisuun. Serbiasta, Nepalista, Palestiinasta ja Bhutanista on kirjoituksia julkaistu Ulkoministeriön Kehitys-lehdessä ja Global Finland -verkkolehdessä, Kepan Kumppanissa, Kalevassa ja Hämeen Sanomissa. Vietnamin hankkeesta teimme jopa julkaisun, johon kuvasin innokkaasti riisinviljelyä ja kalastajia Etelä-Kiinan meren rannoilla.

Partuuna kiinnostaa minua siksi, että toivon saavani muutamista Aasian maista kertovan käsikirjoitusluonnoksen työstettyä valmiiksi ja julkaistua. Kirjaan olen luonnostellut havaintoja elämästä ja työstä Mongoliassa, Tuvan tasavallassa, Tiibetissä, Nepalissa ja Vietnamissa. Toinen tavoitteeni on saada valmiiksi opinnäytetutkimus Oulun yliopistolle ja työstää siitä julkaisu. Tutkimus käsittelee koulutuksen ja opetuksen merkitystä kestävän kehityksen pyrkimyksissä ja sen kenttäjakson tulen tekemään pienessä Himalajan kuningaskunnassa Bhutanissa. Maa on tullut tunnetuksi kehitysstrategioista joita kuvataan nimellä bruttokansanonnellisuus (Gross National Happiness). Bhutan pyrkii kehittymään toiseen suuntaan kuin se osa maailmaa, joka vannoo luontoa ja kulttuureja tuhoavan jatkuvan talouskasvun nimeen.