Nepalilaiset elävät kriisistä toiseen

Nepalia koetteli 25. huhtikuuta 7,8 Richterin maanjäristys ja heti perään, 12. toukokuuta, toinen 7,3 Richterin järistys.  Pienempiä jälkijäristyksiä on ollut satoja ja niitä jatkuu edelleen. Minun kuuden viikon Nepal-jaksollani niitä oli kaksi, hieman yli 4 Richterin luokkaa. En kuitenkaan huomannut niitä mitenkään, koska olin hieman kauempana järistysten keskuksesta.

Viralliset tilastot kertovat että järistyksissä kuoli 8 600 ihmistä ja loukkaantuneita on 16 000. 2,8 miljoonaa ihmistä on joutunut muuttamaan pois kodistaan tuhojen vuoksi, 5,6 miljoonaa on kärsinyt eri tavoin maanjäristysten seurauksista, 1 miljoonaa ihmistä tarvitsee ruoka-apua, 26 sairaalaa on tuhoutunut ja 473 000 taloa on tuhoutunut.  Maassa oli toukokuun lopulla 330 humanitääristä järjestöä auttamassa jälkien korjauksessa. Nepalin maanjäristyksen uhreja ovat tukeneet eniten Britannia ($31 milj.), Kiina ($22 milj.), Norja ($19 milj.) ja USA ($15 milj.). Lisätietoja suoraan YK:n sivuilta.

Kansainväliset ja paikallisen järjestöt aloittivat järistyksen uhrien avustustyön Nepalin hallituksen tuella. Samaan aikaan Nepalissa oli meneillään yksi maan suurimpia uudistushankkeita, eli uuden Kansainväliset ja paikallisen järjestöt aloittivat järistyksen uhrien avustustyön Nepalin hallituksen tuella. Samaan aikaan Nepalissa oli meneillään yksi maan suurimmista uudistushankkeista eli uuden perustuslain viimeistely. Syyskuun 20. jää Nepalin historiaan. Yli kahdeksan vuoden työ saatiin päätökseen kun uusi perustuslaki allekirjoitettiin.  Lain työstäminen alkoi jo vuonna 2006 kun seitsemän puoluetta allekirjoitti rauhansopimuksen kymmenen vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen.  Nepalin poliittiset ryhmät ovat vääntäneet kättä lain sanamuodoista siitä asti, kun hindumonarkia vuonna 2007 syrjäytettiin. Seitsemän viime vuotta Nepalissa oli väliaikainen perustuslaki, jonka alun perin oli tarkoitus olla voimassa vain pari vuotta. Perustuslaista kiistely on lamaannuttanut Nepalin poliittista päätöksentekoa ja haitannut maanjäristyksen pelastustöitä. Päätökset avunantajien kuljetuksista viivästyivät, kun huomattiin että hallinnollisesti erityisesti rakennussäädöksissä on aukkoja eikä poliitikoilla ollut aikaa uudistaa säädöksiä.

Uuden perustuslain mukaan Nepal on demokraattinen liittovaltio, joka koostuu seitsemästä maakunnasta ja jossa uskonto on erotettu politiikasta. Uuden perustuslain toivottiin tuovan yhtenäisyyttä Nepaliin, jossa on noin sata eri etnistä ryhmää, mutta laki on myös jakanut maan eri alueita.  Etelä- ja Länsi-Nepalin vähemmistökansat ovat vastustaneet perustuslakia. He pelkäävät, että vaaleja koskevat säädökset vähentävät entisestään heidän vaikutusvaltaansa hinduenemmistöisessä maassa. Konservatiiviset hindut ovat pettyneitä perustuslakiin, koska heidän mielestään se on liian maallinen. Osa hinduista katsoo, että Nepal olisi pitänyt perustuslaissa määritellä hinduvaltioksi. Perustuslaki rajoittaa myös naisten oikeuksia. Nepalilaisten naisjärjestöjen mukaan perustuslaki ei esimerkiksi takaa Nepalin kansalaisuutta lapselle, jonka äiti on nepalilainen mutta isä ulkomaan kansalainen. Jos isä on nepalilainen, lapsi saa kansalaisuuden helpommin. Perustuslakia säätävä kokouksen 601 edustajasta 507 äänesti sen puolesta.

Lokakuun 11. päivänä Nepalin parlamentti äänesti Khadga Prasad Sharma Olin maan uudeksi, 38. pääministeriksi. Yli 55 % edustajista äänesti 63 -vuotiasta Nepalin marxisti-leninistisen puolueen (Communist Party of Nepal Unified Marxist Leninist) puheenjohtajaa, jonka puolue on maan toiseksi suurin. Hallituksessa on neljä puoluetta. Maan suurin puolue on kongressipuolue ja kolmanneksi suurin on kommunistinen maolaisten puolue (United Communist Party of Nepal Maoist). Hallituksen kokoaminen on edelleen kesken, eli kaikkia ministereitä ei ole nimitetty. Maolaisten puolueella on hallituksessa jo kuusi ministeriä ja pääministeripuolueella neljä.

Etelä- Nepalissa, Intian rajalla asuvat madhesit ovat protestoineen perustuslain allekirjoittamisesta alkaen lakiin tyytymättöminä. Intian rajan tuntumassa on mielenosoituksissa kuollut yli 40 ihmistä. Intia on reagoinut protesteihin sulkemalla rajan ja niinpä maa siirtyi jo ennen uuden pääministerin valintaa uuteen kriisitilaan. Rajalle on jumittunut Intiasta Nepaliin bensaa, dieseliä ja kaasua tuovia rekkoja jo viiden viikon ajan. Siitä on seurannut Nepalissa liikennekaaos, erityisesti ennen maan suurinta juhla-aikaa dashaita, jolloin nepalilaiset menevät perinteisesti kotiseudulleen juhlimaan. Jo ennen juhla-aikaa koulubussit jumittuivat ja lapset jäivät kotiinsa, aikuiset kävelivät tuntikausia työpaikalleen ja monet joutuivat jäämään pois töistä. Nepalilaiset käyttävät paljon kaasua ruoanlaittoon. Nyt ollaan jo siirtymässä tulella keittämiseen.  Ravintolat ovat sulkeneet ovensa tai ainakin supistaneet ruokalistoja. Joistakin lääkkeistä on jo huutava pula. Kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin se, että maanjäristyksen tukitoimet hidastuivat ja viivästyivät polttoainepulan takia. Talvi on tulossa ja Himalajan alueen vuoristoteille on vaikea päästä jo marraskuun aikana. Ihmiset odottavat kaukaisissa kylissä turhaan avustusjärjestöjen kuljetuksia, joissa on rakennustarvikkeita tuhoutuneiden talojen tilalle, bambuja sänkyjen tekoa varten, huopia kylmän talven varalle, aurinkoenergian keräyspaneeleja ja ruokaa kyliin, joissa ei ole jäljellä paljon mitään.

Nepalilaiset ja maassa asuvat ulkomaalaiset ovat ihmeissään. Miksi mitään neuvotteluja Intian ja Nepalin välillä ei käydä, tai niistä ei ainakaan julkisuudessa puhuta? Miksi nepalilaiset eivät edes protestoi? Kaduilla näkee kilometrein pituisia taksi-, rekka- ja moottoripyöräjonoja bensa-asemien edessä. Autoa ajavat omistajat tai kuskit menevät välillä kotiinsa nukkumaan ja palaavat jonoon, kun saavat tiedon bensa-asemana avaamisesta. Muutama rekka pääsee Intian rajan yli pienemmiltä raja-asemilta, joilla ei ole mielenosoittajaryhmiä. Näiden rekkojen avulla tuotua bensaa jonotetaan päiväkausia.  Vielä viikko sitten maan päivälehtien artikkeleissa kirjoiteltiin pitkiä analyysejä siitä, kumpi on suurempi syy rajan sulkemiseen, madhesien mielenosoitukset vai Intian tyytymättömyys uuteen perustuslakiin? Hyvin suuri osa Intian rajan alankoalueen väestöstä on alun perin tullut Intiasta. Tukeeko Intia, rajat sulkemalla, madhesien mielenosoituksia? Eikö Intian kokoisella maalla ole mahdollisuutta lähettää rajalle poliiseja ja muuta vartiointia rauhoittamaan tilannetta?

Katmandussa kadut ovat täynnä kävelijöitä, bussien katot ovat täynnä ja oviaukoista roikkuu matkustajia. Taksien hinnat ovat viisinkertaistuneet. Palatessani kolmen tunnin ajomatkan päässä olevasta Kalikasthanista Kathmanduun, olin aikeissa matkustaa paikallisella linja-autolla. Hankin jo lipun ja istuin linja-auton etuosassa moottorin päällä, hyvin ahtaassa tilassa, puolisen tuntia odottaen kuskin ja rahastajan tuloa lounaalta. Ennen bussin lähtöä ystäväni tuli tuomaan laukkujani ja huusi iloisena. ”Hei, sinun ei tarvitse mennä bussilla, pääset ambulanssin kyydissä.” Ystäväni oli tavannut ambulanssilla matkaavan kollegansa ja niinpä matka meni hienosti ambulanssin takapenkillä. Polkupyörien kauppa käy hyvin ja se onkin varmaan ainut valonpilkku tilanteessa. Matkailijoiden määrät ovat romahtaneet, eli maan lähes tärkein elinkeino, matkailu, kärsii sekä maanjäristyksen vuoksi että nyt uudesta polttoainepulasta. Turistit joutuvat miettimään päiväkausia, miten päästä lentokentälle, kun lähtö maasta koittaa.

Nepalilaiset itse kärsivät kuitenkin eniten. Nyt puhutaan jo humanitäärisestä kriisistä. Ja ihmetellään, eikö kansainvälinen yhteisö voi tehdä mitään. Nepalilaiset puhuvat hieman varovasti siitä, kuinka Intia ei nyt näytä olevan tyytyväinen kumpaankaan, ei perustuslakiin eikä uuteen pääministeriin, ja rajan sulkemalla osoittaa sen selvästi. Mitä tilanteesta voi sitten seurata? Yksi maanjäristyksessä vaurioitunut tie Kiinaan on saatu pika-aikataululla kuntoon ja tie on jo käytössä. “Tukeeko Intia Nepalin ja Kiinan suhteiden edistämistä?” “ Mitä siitä seuraa?” Kysyttiin paikallisissa sanomalehdissä.

Puhuimme asiasta kaiken aikaa, mietimme kummallista tilannetta ja arvailimme, eivätkö Nepalin ongelmat kenties ole Intian kokoiselle maalle tarpeeksi tärkeitä? Jäävätkö ne muiden ongelmien alle ja jalkoihin? Nepalin poliittiselle johdolle taas muutokset ja kriisit ovat olleet niin suuria, että mitä ilmeisimmin hallituksella, jonka kokoaminen on vielä kesken, ei ole rohkeutta tarttua härkää sarvista.  Nepalilaiset sanovat, että poliitikot eivät saa mitään aikaiseksi vaan ovat lähinnä kiinnostuneita siitä, että saavat jonkun aseman. Kun asema on hankittu, ei tarvitse enää tehdä mitään.  Poliitikot väittelevät pienistä periaatteellisista yksityiskohdista, samaan aikaan kun maa ajautuu kriisistä toiseen ja ihmisten kestokyky ja turvallisuus alkaa olla vakavasti uhattuna. Ehkäpä lisäksi ajankohta ei suosi tiivistä päätöksentekoa. Dashain on verrattavissa meidän joulunviettoon. Toivoa voi vain että juhlan aikana on kerätty voimia ja kriisin selvitys alkaa kunnolla tärkeiden juhlapyhien jälkeen.

Muutama päivä Nepalista lähtöni jälkeen maa pääsi kansainvälisen lehdistön uutisiin parlamentin valittua maan presidentiksi Bidhya Devi Bhandarin, naisen Nepalin marxisti-leninisti puolueesta (Communist Party of Nepal Unified Marxist Leninist CPN-UML).  Bhandari sai 327 ääntä 541:stä parlamentin edustajan äänestä. 54-vuotias Bhandari on ollut pitkään mukana maan politiikassa, alkuvuosina kuitenkin lähinnä karismaattisen miehensä tukena. Hän aloitti oman näkyvän poliittisen uransa sen jälkeen kun aviomies kuoli vuonna 1993 selvittämättömässä, hämäräperäisessä auto-onnettomuudessa. Nepalista kantautuvien tietojen mukaan polttoaineongelma ei ole vieläkään ratkennut ja nyt huhutaan että Biharin osavaltion tulossa olevat vaalit ovat osasyy rajan sulkemiseen. Toivoa sopii että uusi naispresidentti saa aikaan päätöksiä ja toimintaa maata koettelevien kriisien selvittämiseksi.