Maailman ympäristöpäivä

Tänään Deer Park Instituutissa vietetään Maailman ympäristöpäivää. Instituutti on toiminut koko kahdeksanvuotisen olemassaolonsa olon ympäristöä kunnioittavasti ja suojelevasti. Jätteidenkierrätys on huolellisesti suunniteltua ja kaikille keskukseen tuleville annetaan selkeät ohjeet ympäristön huomioivasta elämisestä. Maailman ympäristöpäivää on valmisteltu ja suunniteltu jo pitkään. Tšekkoslovakiasta tullut Lucie, opetusalan ammattilainen kotimaassaan ja vapaaehtoinen täällä Deer Parkissa, on koonnut pienen ryhmän kiinnostuneita alueen lapsia ja opettajia suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Lasten osuuden ohjaamiseen ovat osallistuneet myös Sindu, Trilock, Melanie ja Juanita.  Kahden viikon ajan on harjoiteltu näytelmää, maalattu teeman mukaisia piirustuksia ja muotoiltu pieniä eläimiä kuvaavia savipatsaita. Pari päivää sitten kuvasin lapsia patsaiden teossa. Edellisenä iltana lapset ripustivat tekemiään piirustuksia ruokasalin seinälle. Näytelmäharjoituksiin varattu huone oli vilkkaassa käytössä ja sieltä kuului pitkin päivää lasten iloista sanailua ja naurua.

Aamulla klo 10 alkaa ohjelma elokuvasalissa. Pienet lähiseudun koulujen koululaiset istuvat penkeillä odottamassa siisteihin koulupukuihin puettuina. Paikalla on noin sata 5-12 vuotiasta koululaista ja heidän opettajiaan. Näyttämöllä on kauniisti kirjailtu vaate, jonka taakse näyttelijät piiloutuvat välillä näytelmän juonen kulun mukaan. Näytelmä on hindinkielinen, joten istun takimmaisella penkillä ja eräs ystävällinen Deer Parkin vieras kääntää minulle englanniksi perusasiat.

Ohjelma alkaa ohjaajan tanssilla, joka kertoo maailman kauneimmasta eläimestä, karhusta. Ohjaaja saa lapset mukaan kertosäkeeseen ja karhun kokoa kuvaillaan laajoilla käsien liikkeillä.

Toinen näytelmän osa kertoo ilmaston muutoksen aiheuttamista mehiläisten tuhoista. Pieni poika, näytelmän pienin, rakastaa hunajaa, mutta hunaja on loppunut, koska mehiläiset ovat kuolleet ilmaston muutokset seurauksena. Poika haluaa hunajaa niin kovasti, että hän lähtee yksin metsään etsimään sitä. Hän kuitenkin joutuu metsässä villieläinten saartamaksi ja selviää hädin tuskin kotiin ja suojaan. Kun aikuiset palaavat illalla näytelmän pienen poika menee kaikkien isompien syliin ja pyytää väsyneenä ja kiukkuisena hunajaa. Haluan hunajaa hän sanoo noin viidelle henkilölle ja kaikilta heiltä tulee kielteinen vastaus eri sanoin.

Näytelmän lopussa näyttämölle tulevat eri vuodenaikojen edustajat. Heidän kädessään on suuri voimavaltikka. Kevättä, kesää, syksyä ja talvea edustavat näyttelijät pitävät valtikkaa vuoroin kädessään ja esittelevät vuodenajan ominaispiirteet. Mutta sitten he alkavat taistelemaan siitä kuka saa valtikkaa pitää. Kukin haluaa sen käteensä aikana jolloin aikaisemmin selvää mikä kuului keväälle, mikä talvelle. Nyt vuodenajat ovat sekaisin. Kukaan ei enää pysy perässä mikä vuodenaika on meneillään. Luonto kärsii, ilmasto muuttuu ja sen myötä ihmisten on vaikea hallita elämäänsä.

Iltapäivällä uusia koululaisia ja lähiseudun luostareiden pieniä munkkeja kokoontui Deer Parkin isolle avoimelle pihalle ulkoilmaruokaterassin viereen. Tuolloin ruohikoilla oli jo istumassa satamäärin lapsia. Kovaäänisistä alkoi kuulua tanssityylistä musiikkia ja seitsemän Delhin Taide- ja Graafisen linjan nuorta aloitti riehakkaan ja hip hop tyyppisen tanssin. Illalla sain tilaisuuden vaihtaa pari sanaa nuorten tanssiohjaajien Amarin, Vikarin ja Amitin kanssa. He kertoivat että tanssi perustuu perinteiseen paikalliseen kansantanssiin Pahariin, mutta on hieman modernisoitu. Nuoret opiskelevat 40 hengen ryhmässä puolentoista vuoden ajan. He tekevät taideteoksia jätemateriaaleista ja menevä kouluihin opettamaan nuorille jätemateriaalien hyödyntämistä. Koulu saa varjoja toimintaa myös NGOilta, jotka tukevat ekologisen taiteen ja käsityön tekemistä ja samalla ekologista, ympäristöystävällistä elämäntapaa. Oli hienoa onnitella tanssijoita yleisön valloittaneesta esityksestä; tanssiryhmä sai ehdottomasti päivän huumaavimmat kiitosaplodit.

Illalla katsomme dokumentin mehiläisten tuhosta. Elokuvasaliin kahdeksan ja yhdeksän välillä on tullut enää vain kourallinen kiinnostuneita. Dokumentissa haastatellaan luomuviljelmien mehiläisten hoitajia ja asiantuntijoita, jotka ovat selvitelleet mehiläisten joukkotuhon syitä. Suurin osa viljelijöistä puhuu kemiallisten lannoitteiden käytöstä. Siitä miten lannoitteita käytetään yhä enemmän ja miten luonto ja maaperä köyhtyvät ja kärsivät liiallisesta lannoitteiden käytöstä. Vandana Shivalla, tunnetulla intialaisen luomuviljelyn puolestapuhujalla on paljon sanottavaa. Shiva on tullut tunnetuksi monipuolisesta luonnon ja ympäristön puolustamisesta. Hän mm käyttää nykyisestä maailman kehityksen linjasta käsitettä ”eko-aparthied”, jossa talous on täysin erillään ekologiasta jatkuvan kasvun politiikan seurauksena. Yhdessä globaalin yksityistalouden kanssa se johtaa Shivan mukaan sotatalouteen luontoa ja ihmistä vastaan.

Filmissä näytetään New Yorkissa mehiläisten kasvatuksen puolesta pidettyä mielenosoitusta. Ihmisten turvallisuuteen vedoten kaupunki kieltää mehiläisten pidon. Yksi rohkea mehiläisten kasvattaja esitteli kuitenkin dokumentissa newyorkilaisen kerrostalon katolla rakentamaansa mehiläistarhaa. Filmissä muutamat luomuviljelijät mainitsevat myös vuosisadan alun itävaltalaisen filosofin ja sosiaalisen uudistajan Rudolf Steinerin. Steiner oli ottanut kantaa hänen aikana alkaneelle mehiläisten laajamittaiselle kasvatukselle, ja esittänyt että jos mehiläisten viljely lisääntyy suuresti, jossain vaiheessa se loppuu kokonaan. Nyt on käymässä juuri Steinerin vuoden 1923 ennustuksen mukaisesti. Syynä mielipiteelleen Steiner esitti sen, että mehiläisten niin kuin kaiken elollisen elämän luonnossa, tulee pohjautua luonnonmukaisuuteen. Mehiläisten ja luonnon pyhä suhde on häviämässä liian mekaanisen ja teollisen hunajantuotannon seurauksena. Mehiläisten olemassaolo on, enemmän kuin minkään muun lajin, riippuvainen siitä, että maailma elää luonnon säätämän järjestyksen mukaan.

Illalla ennen nukkumaan menoa selaan vielä päivän lehden Himachal Pradeshille suunnatun Tribunen. Ympäristöpäivän artikkeli käsittelee ”Vihreä Intia” kansallista toimintalinjausta. Sen mukaan Intian hallituksen tavoitteena on tukea paikallisia hallintoviranomaisia saavuttamaan linjauksen tavoite lisätä maan metsien kattavuutta 23 %:sta 33 %:iin. Metsät tasoittavat artikkelin mukaan ilmastoa, sateita, pohjavesivarastoja ja maaperää. Metsät myös vähentävät merkittävästi kasvihuoneilmiön ja kivihiilipäästöjen ilmastolle aiheutuvia seurauksia.