Naisten itsepuolustuskurssilla Intiassa

Löysin Sambhaavnaan, Mahdollisuuksien Instituutin, intialaisen ystäväni Rajendra Ravin suosituksesta. Hän oli ollut Instituutissa kurssilla ja ehdotti että osallistuisin, koska teema oli kiinnostava ja paikka keskellä hienoa Himalajan vuoristoaluetta. Innostuin heti kurssista ”Itsetutkiskelu-työpaja omista voimavaroista; sukupuoli, seksuaalisuus, sukupuolitettu väkivalta” (A Self-Reflective Workshop on Positive Power; Gender, Sexuality, Gender-based Violence). Ilmoittauduin. Olivathan intialaisten naisten raiskaustapaukset jatkuvasti uutisissa, samoin kuin mielenosoitukset, joissa vastustettiin raiskauksia ja liian kevyttä suhtautumista niihin.

Sambhaavnaa sijaitsee Palanpurissa, joka taas on Deer Park Instituutin ja Dharamsalan puolessa välissä. Olin ollut Dharamsalassa HP Dalai Laman 80-vuotisjuhlissa aamu seitsemästä kahteen iltapäivällä. Sitten otin tavarani ja taksin ja ajoin Palanpuriin. Taksikuski ei tiennyt paikan sijaintia, mutta onnistuimme lukuisten kyselyjen ja parin puhelinsoiton jälkeen pääsemään perille. Kasvisruokaillallisen aikana tutustuin opettajiin ja sain kuulla perusasiat. Aloitamme maanantaiaamuna klo 9, ja mukana on noin viisitoista intialaista naista eri puolilta koko Euroopan kokoista Intian mannerta.

Pääsin nukkumaan ja ihana hiljaisuus Dharamsalan hulinan jälkeen antoi syvät ja rentouttavat unet. Ikkunasta näkyi bambulehto ja kauempana hyvin kasvavia riisipeltoja. Olimme maaseudun rauhassa. Kun kurssi alkoi, huomasin, että se on täysin erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Olin ilmoittautunut sähköisesti, kertomalla motiivit ja ajatukset teemasta ja jopa ehdottanut että voin alustaa lyhyesti Suomen tilanteesta. Suunnittelin tekeväni PP-kalvot ja ajattelin että seminaarissa asiantuntijat luennoivat hieman akateemiseen tyyliin ja keskustelemme Intian ihmisoikeus- ja sukupuolten tasa-arvotilanteesta. Olin lukenut huonosti kurssin esittelyn. Seminaarihuone oli kalustettu kuin joogasali. Istuimme tyynyillä lattialla kauniin maton ympärillä piirissä. Ohjaajat olivat suunnitelleet seminaarin täysin dialogi-muotoisesti. Kukaan kolmesta vetäjästä ei pitänyt pitkiä luentoja.

Ohjaajat itse aloittivat kertomalla, miten he olivat kohdanneet elämässään seksuaalista häirintää ja sitä kautta löytäneet tiensä järjestöön, joka oli järjestänyt kurssin. Yksi vetäjistä kertoi kokemuksestaan pienenä tyttönä: joku sukulaismies oli tullut nukkumaan hänen sänkyynsä. Kesti kauan ennen kuin tyttö oli kasvanut nuoreksi aikuiseksi ja ymmärsi mitä oli tapahtunut. Toinen vetäjä kertoi, kuinka hän oli mennyt naimisiin koulukaverinsa kanssa monen vuoden ystävyyden jälkeen. Hyvä koulutoveri oli kuitenkin muuttunut avioliitossa nopeasti väkivaltaiseksi ja hän oli saanut kokea paljon iskuja kasvoihin ja muualle kehoon. Ystävät ja perheenjäsenet sanoivat vain, että koska et suostunut perinteiseen järjestettyyn avioon vaan menit rakkausliittoon, tämä on nyt rangaistus. Tämä nainen kuitenkin uskaltautui eroamaan väkivaltaisesta liitosta, löysi uuden aviomiehen ja on nyt kahden pienen lapsen onnellinen äiti.

Me osanottajat kerroimme vuorostamme omista sukupuoleen liittyvistä häirintäkokemuksista. Lähes jokaisella oli joku muisto joko lapsuus- tai aikuisuusvuosilta. Kaikkein pisimpään kuuntelimme nuorehkon naisen kertomusta, johon liittyi neljän nuoren miehen häirintä kadulla. Nainen huomasi, että miehet seuraavat häntä ja miehet alkoivatkin vähitellen kosketella. Hän huitoi laukullaan, antoi miesten kuulla kunniansa, mutta se ei auttanut. Sitten hän alkoi huutaa apua, mutta kesti kauan ennen kuin kadulla kulkijat reagoivat. Vihdoin moottoripyörällä ajava mies, jonka kyydissä oli nainen, pysähtyi, ja nuorten miesten joukko häipyi nopeasti tiehensä.

Esittelyjen jälkeen kurssin yksi kohokohta oli harjoitella voiman käyttöä vaarallisten tilanteiden varalla. Ohjaajat virittivät laudanpätkät sopiville korkeuksille ja itse kukin vuorollamme keskityimme, opettelimme laittamaan kätemme tiukasti nyrkkiin ja iskimme laudanpalan kahtia! Jokainen meistä onnistui ja sai hurraahuudot, jotkut muutaman yrityksen jälkeen. Tuon harjoituksen jälkeen ymmärsin, että olin tullutkin itsepuolustuskurssille, tunnettujen japanilaisten ja korealaisten voimalajien maisemiin.

Keskustelujen lomassa teimme lyhyitä joogaharjoituksia ja päivän päätteeksi kokeilin miltä päällä seisonta tuntui tässä ryhmässä ja… sain taputukset. Iltapäivällä vietimme runsaasti aikaa harjoittelemalla miten uhkaavassa tilanteessa voi parhaiten lyödä kevyesti tai lujaa – tarpeen mukaan – nenään, silmiin, polviin tai aroille alueille jalkojen väliin. Teimme harjoituksia pareittain ja välillä vaihdoimme paria.   Ohjaajat näyttivät harjoitukset ensin toistensa kanssa ja meno oli sen verran kovaa että hiki virtasi. Seuraava harjoitus oli taas yhteyksissä ryhmäläisten omiin häirintäkokemuksiin. Jakaannuimme kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmässä kertoi kokemuksen jonka voisimme dramatisoida ja esittää muille. Kuulin uusia ja järkyttäviä kokemuksia kouluvuosilta katolisessa koulussa ja hoidoista sairaalassa. Erityisesti koulukokemus veti hiljaiseksi: naisopettaja oli harjoittanut nuorta oppilastaan kohtaan seksuaalista häirintää vuosikaudet kerran viikossa. Nuori koululainen oli yrittänyt kertoa koulun johdolle ja vanhemmilleen, mutta mikään ei muuttunut. Erään kerran hän sitten uupuneena ja tuskaisena otti opettajan pöydältä jonkun terävän esineen ja huitoi sillä opettajan kasvot naarmuille. Sen jälkeen häirintä loppui.

Kolme dramatisoitua näytelmää esitettiin ryhmäläisille kahteen tai kolmeen kertaan. Ensin sen mukaisesti mitä oli tapahtunut, sitten uudessa muodossa, siten että väkivallan uhria esitti joku toinen. Uudessa versiossa yritettiin löytää ratkaisua tilanteeseen. Olisiko uhri voinut toimia jotenkin toisin välttääkseen häirinnän?

Ensimmäisen päivän iltana pääsin ihanaan vuoripuroon kokeilemaan joen veden viileyttä. Himalajan vuoristojen vesissä on voimakas virta ja valkoiset kuohut. Uin hetken aikaa lähellä kuohuja, varoen virtaa, muitta niin kävi että virta vei mukanaan hetkeksi. Kunnes uimakaveri tarttui kiinni ja pelasti kiville.

Toisena päivänä keskityimme enemmän harjoittelemaan puolustautumista vaativissa tilanteissa. Nyrkit olivat loppuiltapäivästä hellänä tyynyyn hakkaamisesta, jota harjoituspari piti kädessään. Sitten ohjaajat antoivat kurssilaisten selvitettäväksi kiusallisia ja vakavia tilanteita. Mitä tehdä kun joku mies- tai miesryhmä alkaa seurata? Mitä tehdä kun tungoksessa, joka Intiassa on hyvin tavallista, mies alkaa hiplata takamustasi tai rintojasi? Mitä tehdä jos kävellessäsi kadulla auto pysähtyy ja vaistoat että pysähtyjällä on hämärät aikeet? Mitä tehdä kun isossa perheessä joku serkku tai sukulainen alkaa käyttäytyä häiritsevästi? Tungoksessa käyttäytymiseen oli selkeä ohje: sano suoraan kuuluvalla äänellä, niin että kaikki kuulevat, tarkasti, että noin ei saa tehdä. Autoilijan pysähtyessä voi muun muassa soittaa kännykästä joko todella tai teeskennellä soittavansa jollekin läheiselle. Ja lopulta, kaikkien vaikeinta oli miettiä toimintaratkaisua perheen sisäiseen häirintään. On vaikea kertoa sukulaisten hienovaraisesta häirinnästä, on vaikea puhua viranomaisille läheisistä. Useinkaan uhria ei uskota ja jos asia puhutaan avoimesti, se voi aiheuttaa perheen sisäisiä jännitteitä. Kenelle kertoa ja miten, on vaikea kysymys.

Lopulta mietimme mitkä olivat itse kunkin odotukset ja mitä olimme saaneet kahden päivän ohjelmasta. Monien mielestä ryhmässä kokemusten jakaminen antoi lisää itseluottamusta; opimme näkemään itsemme arvokkaana ja saimme keinoja puolustaa itseämme niin henkisesti kuin fyysisesti vaaran uhatessa. Kysyin vetäjiltä onko näistä ohjelmista jaettu tietoa paikallisessa mediassa. Vastaus oli mielenkiintoinen. Tietoa kulkee suusta suuhun verkostojen kautta. Emme voi tuoda näitä kurssien sisältöjä esiin tiedotusvälineissä liiemmin. Tasa-arvokysymyksien parissa työskenteleviä järjestöjä arvostellaan herkästi. Jos puhumme liikaa, saamme kuulla, kuinka rikomme toiminnallamme Intian perinteitä. Pidämme kursseja kaiken aikaa ja sana leviää kurssilaisten välityksellä. Emme ilmoittele lehdissä. Jos pidämme kovaa ääntä, meitä aletaan syyttää siitä, että haluamme kannustaa samaa sukupuolta olevien välistä rakkautta.

Linkki Sambhaavnaa Instituutin kotisivuille.

http://www.sambhaavnaa.org/wp-content/uploads/2015/04/bulandiraade2-300×300.jpg