Vierailu Ritan työpaikalle India Expo Centreen

Matkalla Bhutaniin asustelen Delhissä pitkäaikaisen ystäväni Ritan luona, joka oli Suomessa kolme kuukautta Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen Kepan vaihto-ohjelmassa. Ritan vaihto-ohjelma keskittyi Maailmankaupan toimintojen tutkimiseen ja hän tapasi Suomessa muun muassa Intiasta tekstiilejä toimittavia kaupan edustajia. Niin kuin monet ohjelman intialaiset Rita kävi pienessä kotikylässäni Oulun lähellä Ylikiimingissä. Kylävierailulla he tutustuivat suomalaiseen maaseutuelämään ja ihmettelemistä riitti. Talon lämmitysjärjestelmät tutkittiin ja kylän maanviljelytuotannon käytännöt käytiin huolella läpi. Yrityksistä huolimatta kaukaa tulleita intialaisia ei kuitenkaan laskettu sisään EU-navettaan.

Meistä tuli Ritan kanssa elinikäiset ystävät.

Tänään olen vierailulla Ritan työpaikalla India Expo Centre and Martissa noin 45 minuutin ajomatkan päässä hänen kotoaan Delhin keskustasta. Näyttelykeskus teki minuun suuren vaikutuksen. Täällä ovat pitäneet vuosikokouksen muun muassa Aasian Kehityspankki ja konferenssin uusiutuvien energialähteiden Intian edustajat. Lähiaikoina on tulossa suuri maailman orgaanisen kehityksen seminaari, jossa käsitellään luomuruoan tuotannon ja luomuviljelyn tämänhetkistä tilannetta maailmalla. India Expon eli paikallisen messukeskuksen tiloihin mahtuu tarvittaessa kahdeksan tuhatta henkeä, erimuotoisia kokoustiloja on yli kolmekymmentä. Keskuksen vieressä on suuri ruohikko, jossa voi pitää ulkotilakokouksia tai järjestää lounastarjoiluja.

Rita on täällä intialaisen tekstiiliteollisuuden markkinanaisena. Hän on yhteydessä alan osaajiin ja yrityksiin ja järjestää näyttelyitä. Aloin heti ajatella Marimekkoa, ja Rita totesi, että Marimekko on varmaan jo ollut täällä osana jotain näyttelyä. Samalla kun kiertelen Expon tiloja, mietin, mitkä kaikki suomalaiset yritykset voisivat tulla tänne näyttelyihin. Anu Pentikin tuotanto saisi varmaan hyvän vastaanoton Intiassa. Angry Bird -pelit ovat tuttuja kaikille Ritan yksikön lounaspöydässä oleville. Nokian kohtaloa ei voi olla mainitsematta ja sitä valittelevat myös oppaani ja muut lounastajat. Nokia oli Intiassa hyvin suosittu kännykkähistorian alkutaipaleella, mutta sitten kilpailu koveni ja aasialaiset kilpailijat menivät ohi. Rita oli kiireinen, joten talon esitteli minulle hänen yksikkönsä työntekijä. Esittelyn jälkeen istun VIP-tiloissa nauttimassa kahvia ja virvokkeita ja alan kirjoittamaan blogia.

Erityisesti Aasian Kehityspankin kokouksesta puhuminen sai minut muistelemaan suurimpia kokouksia, konferensseja ja tapahtumia, joihin olen osallistunut eri työtehtävissä tai opiskelun merkeissä.

Vuonna 1995 osallistuin Pekingin Naiskonferenssiin Kepan edustajana Suomen kansalaisjärjestöjen ryhmässä. Sain pitää pienen alustuksen Suomen äitiyspakkauksesta Kepan yhteistyömaiden Sambian, Nicaraguan ja Mosambikin edustajille. Äitiyspakkauksen historia ja perinne ovat yhtä kiinnostavaa kuultavaa maailman eri maiden osanottajille kuin suomalaiset äitiyslomat ja yksi Suomen koulumenestyksen salaisuus, kaikille kuuluva kouluruokailu. Molemmat perinteet tukevat perheen arkea ja naisten elämää lasten syntyessä.

Mieleen on jäänyt myös Pakistanin silloisen pääministerin Benazir Bhutton puhetilaisuuteen osallistuminen. Turvatarkastukset tuhansia ihmisiä kokoavaan saliin olivat samaa luokkaa kun Tel Avivin lentokentän turvatarkastukset. Istuin parvekkeella, ihailin Bhutton puhetta ja katselin alemmalla penkillä istuvan naisen muistiinpanovihkoa, johon hän kirjoitti ennenäkemättömän kauniilla arabialaisilla merkeillä.

Viimeisin suuri konferenssi, johon osallistuin, pidettiin Bostonissa USA:ssa. Mind and Life Institute järjesti viime vuoden loka–marraskuussa neljän päivän symposiumin aiheena Contemplative Education, Kontemplatiivinen Opetus. Ilmoittauduin opiskelijahintaan Oulun yliopiston opiskelijana, ja minulla oli posteriesitys Bhutan-tutkimuksestani satojen postereiden joukossa. Posterin teksteissä selvitin tutkimuksen taustaa, GNH-filosofian syntyä, tutkimukseni rakennetta ja heinäkuussa 2012 tekemieni haastattelujen alustavia tuloksia. Nauhoitin tuolloin Bhutanin opetushallinnon, opettajien, rehtoreiden, yliopistojen, kansalaisjärjestöjen ja luostarilaitoksen edustajien 29 haastattelua. Yhteenvetona haastatteluista esitin, että opettajan rooli ja GNH:n periaatteiden tuntemus on kaikkein tärkeintä GNH:n periaatteiden toteutuksessa käytännössä. Haastattelut toivat esiin myös, että niin sanottuun ei-tietoon pohjaavat opetusmenetelmät ovat oleellisia, kun opitaan jokapäiväisen kestävän elämäntavan arvoja ja taitoja. Opettajat olivat iloisia median myönteisestä opettaja-kuvasta, joka taas lisää opettajan työn arvostusta. Oppilaskeskeinen oppiminen, englanninkielen ja äidinkielen tasapainoinen käyttö opetuksessa, ammatillisuuden lisääminen opetuksessa ja vanhempien kiinnostuksen lisääntyminen saivat myös mainintoja haastatteluissa.

Paikalla Bostonin symposiumissa oli kolmisentuhatta osallistujaa ja meitä suomalaisia oli tietääkseni kaksi. Eräs tanskalainen oli mukana myös Bhutan-posterilla. Luennot ja esitykset käsittelivät enimmäkseen meditaation vaikutuksia ihmismieleen. Mind and Life Instituutin alkutaipaleella, pari vuosikymmentä sitten, meditaation vaikutusten neurologiset tutkimukset viitoittivat organisaation tietä. Nyt tutkitaan myös opetusta ja oppimista, sitä, miten hiljentyminen ja meditaatio edistävät keskittymistä ja uuteen asiaan syventymistä. Tämä oli kansainvälinen symposium, mutta enemmistö edustajista oli USA:sta. Neljän päivän osallistumisen perusteella syntyi hauras kuva: ehkä amerikkalaiset yliopistot ovat hieman vapaampia ja joustavampia kuin eurooppalaiset. Ehkä me Euroopassa olemme hieman kaavoihin kangistuneita, ehkä hieman konservatiivisia pitkine arvokkaine perinteinemme.