Riksat Delhin liikenteessä

 

Matka Bhutaniin siirtyi hieman ja päätin jäädä Intiaan joksikin aikaa. Intiassa tapasin Rajendran, joka toimii ekologisen liikenteen suunnittelutehtävissä kansalaisjärjestössä nimeltä Institute for Democracy and Sustainability. Järjestön tämänhetkinen riksaliikenteen kehittämiskampanja on ”Tasa-arvoiset oikeudet polkupyöräriksoille”. Tunnemme Rajendran kanssa toisemme vuosien takaa, ajalta kun hän oli kolme kuukautta Suomessa Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen Kepan vaihto-ohjelmassa. Ohjelman tavoitteena oli oppia, niin erilaisten maiden kuin Intia ja Suomi välillä molempiin suuntiin, perinteestä, elämäntavasta ja kehityssuuntauksista. Kuusi intialaisia tuli Suomeen ohjelman puitteissa ja saman verran suomalaisia tutki ja opiskeli Intian kehitystä ja perinteitä. Olin ohjelman vastaavana Kepan Suomen toimistossa. Ohjelma toimi yhteistyössä erilaisten intialaisten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Rajendran järjestö pyrki jo tuolloin parantamaan riksakuskien elämää Intiassa. Kävimme Intian vierailuni aikana tapaamassa polkupyöräriksojen kuljettajia, jotka asuivat teltassa, keskellä ruuhkaista liikenneympyrää. He olivat tulleet väliaikaisesti maaseudulta kaupunkiin, tienatakseen maanviljelytyön ulkopuolella hieman rahaa riksakuskina. Oli vaikea ymmärtää, miten noissa oloissa voi tehdä työtä. Illan pimetessä liikenne hiljeni, mutta ilma oli kaikkea muuta kuin puhdasta. Teltat olivat laavun mallisia ja kangas oli pölystä ja liasta tummentunut.

Kepan ohjelman Intian vierailulla menimme Rajendran kanssa Accraan useiden järjestöjen suunnittelemaan riksakuskien konferenssiin. Saimme nähdä uusia riksamalleja ja testata hieman polkijaystävällisemmin suunniteltuja riksoja. Keskustelua käytiin myös siitä, miten suurkaupunkien massiivinen autoistuminen itse asiassa rajoittaa riksojen käyttöä. Riksat ovat kuitenkin keskimäärin vähemmän ilmaa saastuttavia kuin autot, ja siksi niiden toivoisi säilyvän jopa suurkaupunkien liikenteessä.

Nyt vierailullani Rajendran perheen luona tapasin myös hänen poikansa Amanin, joka kotiutui Delhiin huhtikuussa viiden kuukauden Suomessa olon jälkeen. Aman oli keskitalven yli Kumpulan kampuksella ydinfysiikan opiskelijana, tutkimusassistenttina. Kuukauden kuluttua hän valmistautuu lähtemään USA:aan tohtorikoulutettavaksi. Aman kokeili ja koki kaikki talven ilot Suomi-jaksollaan. Hän kävi joulun aikaan Lapissa husk-safarilla, laskettelemassa ja kokeilemassa murtomaahiihtoa. Joulun jälkeen Aman tuli lapsuudenkotiini Ylikiiminkiin, joka on nykyisin osa Oulua. Kävimme jäällä hiihtämässä, Aman potkutteli perheen pienimpien kanssa jäisillä teillä ja nautti saunomisesta. Helsingissä hän halusi kokeilla ilman muuta avantouintia, ja jäi koukkuun!

Söimme tällä vierailulla yhdessä perheenjäsenten kanssa herkullisen intialaisen lounaan ja puhuimme Rajendran kanssa kauan ja perusteellisesti siitä, miten yhä lisääntyvän liikenteen aiheuttamaa ilman laatua voisi parantaa. Puhuimme myös luomuviljelystä Intiassa. Sikkim kaukana idässä Bhutanin rajalla on myös lisäämässä voimakkaasti luomuviljelyä.

Paluumatka Rajendran luota majapaikkaani Ritan luo oli hyvä Delhin liikenteen oppitunti. Rita on toinen Kepa- vaihtoon osallistuneista intialaisista. Hän on usein majoittanut minua Delhin vierailuilla. Lähdimme noin 37 C-asteen helteessä seitsemän maissa illalla kävellen ja löysimme pienen matkan jälkeen vapaan polkupyöräriksan. Istuimme korkealla riksan kyydissä pimenevässä illassa. Oli parempi kulkea illalla, kun lämpötila oli hieman laskenut päivän 45 C-asteesta. Pääsimme metroasemalle, maksoin lippuni ja ihailimme noin kolmetoista vuotta sitten rakennetun metron tasoa. Vaunuja kulki usein, metro oli puhdas ja siisti ja jopa rullaportaat olivat keskimääräistä laajemmat. Etummainen vaunu oli vain naisille, niille jotka pelkäävät kulkea miesten kanssa samoissa vaunussa, minulle kerrottiin. Muuten kaikissa vaunuissa oli niin miehiä kuin naisia. Annoimme ensimmäisen junan mennä, koska se oli tupaten täynnä. Toisessa sain vanhemmille käyttäjille ja vammaisille (physically differently abled) tarkoitetun istuimen ja Rajendra seisoi vieressä. Parin aseman päästä vaunu tulvahti täyteen ja nuoret miehet istuivat ryhminä luontevasti lattialla. Puhetta ja naurua riitti.

8Kun pääsimme omalle pääteasemalle, katselimme ympärillemme ja hyvin pian Rajendra huomasi sähkökäyttöisen riksan. Sähköriksat ovat suhteellisen uusia Delhin liikenteessä. Perinteiset vihreä-keltaiset bensakäyttöiset riksat hallitsevat edelleen katukuvaa. Sähköriksa on luonnollisesti ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Polttoaine ei pahenna ilmaa. Pääsimme majapaikkaani noin viidessä minuutissa. Ritan talon edessä seisoi parkkeerattuna hänen ylpeytensä, tummanpunainen sähköauto. Rita ajelee jo toista sähköautoaan ja olen myös aika ylpeä siitä, että Delhiin tullessani hän aina hakee minut lentokentältä sähköautollaan. Ja palatakseni Bhutanin arkeen: olen myös ylpeä siitä, että olen saanut olla Bhutanissa, kun siellä kokeiltiin niin sanottuja jalankulkijoiden päiviä kerran kuukaudessa. Teillä ja kaduilla kulki vain kävelijöitä, linja-autoja ja muutamia takseja. Joka toinen jalankulkijoiden päivä saivat ajaa parillisilla rekisterilaatoilla varustetut taksit ja joka toinen parittomin laatoin varustetut. Ja voitte kuvitella kuinka puhdasta ilma oli ja kuinka huikaisevina Himalajan lumiset huiput näyttäytyivät auringon paisteessa.